Tsuikkeli maailman katolla: Vauhdikas ensimmäinen viikko

Tämä ensimmäinen viikko on ollut kauheaa hulinaa, paljon on ehditty näkemään ja kokemaan. Lepäämään ei ole juuri joutanut, hyvä kun ehtii yöllä nukkumaan.

Tytöt kotikadulla

Maanantaina kävimme apinatemppelissä. Saimme ohjeet reittiin hotellin respasta ja karttaan piirrettiin reitti, joka vie perille. Onnistuimme kuitenkin seuraamaan karttaa hieman väärin, sillä täällä on paljon pieniä kujia ja kaikkia ei ole merkitty karttaan. Päädyimme Durbar Squarelle, ihmettelimme, kun mieltä pyydettiin maksua 750 rupiaa siitä, että kävelemme tiellä. Nyttemmin olemme huomanneet, että Durbar Square on ihan suoraa tietä hotelliltamme. Squarelta joku paikallinen opas lupasi kävelyttää meidät apinatemppelille 5 euron hintaan. Kävelimme pieniä kujia pitkin ylös ja alas kukkuloita näkemättä lainkaan turisteja. Apinatemppelille oli todella jyrkät portaat ja välillä piti pitää taukoja, jotta jaksoi. Melkein portaikon huipuilla oli lippukoju, josta ostimme liput ja pääsimme temppelialueelle. Temppeli on rakennettu kukkulan päälle ja sieltä näkynät ovat upeat. Turisteja oli paljon, mutta apinoita ei ollut niin paljon, kuin odotimme. Ja ne tappelivat vaan keskenään, en nähnyt yhtään apinaa varkaissa. Myyntikojuja oli temppelialueella ja portaissa oli kaupustelijoita joka puolella. Täällä on kaikkien turistinähtävyyksien ympärillä kauheasti kaupustelijoita ja kerjäläisiä. Tässä Thamelin alueella liikkuessa on tullut kyllä "yes, please" tutuksi, kun kauppiaat yrittävät houkutella putiikkeihinsa.

Apinatemppeli

Portaat apinatemppelille

Näkymät apinatemppeliltä

Tiistaina odotimme tapaamista kampuksen johtajan kanssa. Olimme sopineet maanantaina päivällä tapaavamme aamiaisen jälkeen klo 11 hotellilla. Illalla johtaja oli soittanut ja ilmoittanut tulevansa klo 13. Päätimme aamulla odottaa tapaamista ja lähteä sen jälkeen syömään. Suunnitelmamme ei kuitenkaan toiminut niinkuin olimme olettaneet. Kellon ollessa melkein kolme aloimme käymään levottomiksi odottamisesta ja vastaanotosta poika soitti kampuksen johtajalle. Hän sanoi olevansa toisessa palaverissa ja tulevansa tunnin sisällä. Siinä vaiheessa meillä oli jo huutava nälkä, olimme välistä käyneet jo etsimässä välipalaa, mutta täällä marketeissa myytävät keksit ja muut on tarkoitettu suoraan turistelle ja hinnatkin on sen mukaiset, mehu, keksit ja suklaa ovat jopa kalliimpia kuin Suomessa. Respan poika sanoi laittavansa johtajan odottamaan ja käski meidän lähteä syömään, kun olimme jo niin nälkäisiä, että ajatuskaan ei enää kulkenut. Sillä välin, kun olimme syömässä johtaja ja varajohtaja olivat saapuneet. Hotellin koko henkilökunta melkein hurrasi, kun tulimme, ilmeisesti meitä oli odotettu jo hieman kauemmin. Onneksi ruokapaikat ovat suhteellisen lähellä hotelliamme.

Ruumis palaa laiturilla.

Keskiviikkona kävimme katselemassa nähtävyyksiä. Jälleen kerran saimme apua hotellilta ja meille järjestettiin yksityinen kuski kuljettamaan paikasta toiseen neljän tunnin ajan 2000 rupian hintaan. Kävimme katsomassa Pashupatinathin temppelin luona olevaalla ruumiiden polttopaikalla. Haju oli hurmaava, vähän kuin grillimakkara ja palavat karvat. Ei se niin paha ollut, kuin odotin. Ehkä täällä on tottunut jo hajuihin niin hyvin, kaikki likavedet ja roskat ym. kun heitetään kadulle. Pääsymaksu oli polttolaitureille korkea 1000 rupiaa eli noin 10 euroa. Ajattelimme myöhemmin, että niillä rahoilla ehkä rahoitetaan sitten köyhien ja kodittomien polttaminen tai niin ainakin toivomme. Alue ei ollut mitenkään kummoinen ja kaupustelijoita oli liikaa. Mutta onpahan nähty ruumiin jämien uiminen joessa, toiset pesivät hiuksiaan joessa vain muutaman metrin päässä ruhoista ja pikku pojat leikkivät joessa lähes palavan ruumisnuotion alapuolella. Seuraava pysäkki oli The Great Boudha Stupa, se oli sellainen samanmoinen stupa, kun apina temppelissäkin. En oikein keksinyt mitä erikoista siinä oli. Turisteja oli ihan kauheasti. Jatkoimme pian matkaa seuraavaan kohteeseen Kopan monasteryyn vuoren huipulle. Paikka on tiibettiläisten buddhamunkkien pitämä ja paikalliset eivät saa siellä käydä, sillä he roskaavat. Paikka oli ihanan rauhallinen ja turistivapaa. Maisemat olivat jälleen upeat. En malta odottaa milloin pääsemme näkemään maaseutua ja vuoria likempää.

Ruumiiden polttopaikalta.

Yksityiskohtia

Yksityiskohtia temppelialueella

The Great Boudha Stupa

Katu stupan ympärillä.

Näkymät Kopan monasterylta

Kopan monastery

Torstaina kävimme katsomassa hotellin omistavan lääkärin klinikkaa. Potilashuoneita ei ollut, samassa tilassa oli vierivieressä potilaita omaisineen. Lääkärit kiersivät potilaalta toiselle ja antoivat lääkemääräyksiä, joiden mukaan omaiset kävivät ostamassa välineet ja lääkkeet. Näimme verinäytteenoton, se oli kaikkea muuta, kuin meille koulussa opetetaan. Hoitaja ensin läpisi potilaan kättä etsien suonia, sitten hän laittoi kanyylin kämmenselkään ilman mitään desinfektiota ja valutti verinäytteen kanyylista putkeen hiljalleen. Itse en kyllä suostu tuollaista tekemään, en usko verinäytteen edes olevan hyvä, sehän kontaminoituu samantien. Klinikalla haisi todella pahalle, sellaiselle infektoituneelle haavalle ja lialle. Kai siihenkin turtuu. Sen jälkeen lääkäri käytti meitä Sai Baban temppelissä, uutta babaa ei ole vielä löytynyt. Sai Baba on kuulemma sellainen, että jos uskoon hänen voimiinsa niin hän pystyy parantamaan minkätahansa sairauden. Kuulemma jopa syövät katoavat. Paikka oli iso sali, jossa oli alttari ja aidatulla alueella Sai Baban tuoli ja vitriinissä kaapu. Kaikkialla oli edellisen Sai Baban kuvia, hänellä oli hurmaava afro. Illalla kävimme katsomassa Diwalin, hindujen valonjuhlan viettoa. Kaikki talot täällä on koristeltu jouluvaloilla ja kukilla juhlaa varten ja kujien yllä liehuu pieniä viirejä sekä hopeisia nauhoja. Torstaina oli festivaaliviikon rahanjuhla, kaikkien talojen eteen oli tehty värikäs mandala ruokauhreineen ja mandalalta kulki sisälle maalattu polku, joka vie paikkaa, jossa rahoja säilytetään. Lapset kiersivät tanssimassa ja laulamassa ovelta toiselle rahaa ja herkkuja pyytäen. Tytöt kulkivat omissa ryhmissään ja pojat omissaan, molemmilla on omat laulunsa.

Kukkakoristelu ovessa

Body Worhipping Event

Perjantaina täällä vietettiin uutta vuotta, nyt on vuosi 1135. Kadut olivat tupaten täynnä ihmisiä, tanssia ja laulua oli kaikkialla. Perjantaina oli myös festivaaliviikon kehon palvontapäivä, ihmiset täällä uskovat oman kehonsa olevan myös jumalallinen ja sitä juhlistetaan perheen kesken. Pääsimme näkemään rituaalin täällä hotellilla ja osallistumaan illalliselle.