Huomenna mennään!

Tänään iski se todellisuus, että huomenna on lähtö. Tähän asti olen elänyt jossain pöhnässä sen suhteen, etten oikein ole tajunnut lähteväni minnekään. Olo on ollut, kuin mitään ei olisi tapahtumassakaan. Aamulla tuli päähän vain sellainen ajatus, että hei me nähdään sunnuntaina Petronas Twin Towers lentokoneen ikkunasta. En tiedä miksi se oli sellainen todellisuus isku, mutta nyt siis pitäisi olla valmiina lähtöön.

Eilen vaihdoin tenttiin lukemisen pakkailuun, onneksi tentti oli aika simppeli tai sittenhän sen näkee, kun saa tulokset. Pakkaaminen on kyllä ihan kamalaa touhua! En ymmärrä miten tuo rinkka on noin täynnä, vaikka olen koittanut olla minimalistinen vaatteiden ym. suhteen. Ja vielähän sieltä unohtui yhtä sun toista, eli uusiksi menee tänään. Ajattelin sen rokotteenkin nyt työntää tuonne rinkkaan, kun epäilen, että kylmäkallea ei saa viedä matkustamoon. Sen myötä vielä huomenna juuri ennen lähtöä tuota operoitava.

Huomenna on ensimmäinen välilasku Heathrowlla, joka herättää ihanasti muistoja aikaisemman vaihdon menomatkalta. Siellähän sitä tuli vuorokausi pyörittyä, kun Helsingin päässä kone jäätyi kentälle -36 asteen pakkasen vuoksi ja myöhästyttiin Melbournen lennolta. Nyt ei kai ole sitä vaaraa, kun ei ole pakkasia ja vaihtoon aikaa ruhtinaalliset 4 tuntia ja 50 minuuttia. Ihan suorastaan odotan, että pääsen näkemään onko miten kenttä muuttunut ja onkohan siellä vielä töissä se kiva Steve Martinin näköinen setä, joka antoi meille kahvi- ja muffinssilipukkeita odottelun vuoksi.

Tein hankintoja matkalle. Oli niin jännittävän näköinen kirja, että oli pakko ostaa matkalukemiseksi.

Missähän nuo kaverit vielä seikkailevat.

Ensi yö voi olla aika tuskainen, en varmaan saa nukuttua.