Lähtö häämöttää

Yhdeksän päivän päästä koittaa lähtö kohti maailman kattoa. Kolmen kuukauden harjoitteluvaihto on edessä. Vielä on hieman epäselvää mitä harjoittelu tulee pitämään sisällään ja missä se toteutuu, mutta kaikki varmasti selkenee paikan päällä. Tarkoituksena olisi siis tehdä lastenhoitotyön ja kotihoidon harjoittelut Nepalissa. Innolla odotan millaista ja miten kamalaa kotihoito ja sairaalaympäristö siellä ovat.

Tähän pisteeseen pääseminen on vaatinut pitkää pinnaa. Hakuprosessi alkoi tammikuun alussa, vaihtohaastattelut tapahtuivat maaliskuussa, jolloin papereita laitettiin eteenpäin kohdemaahan. Sieltä ei kuitenkaan kuulunut mitään useaan kuukauteen ja toukokuun lopulla meihin otettiin yhteyttä ja toivottiin, että olisimme aloittaneet harjoittelun heinäkuun ensimmäinen päivä. Se oli viimeistään sellainen asia, joka sai tajuamaan, että siellä on asioiden hoitaminen hieman toisella mallilla ja aika käsitys jotain ihan muuta. Eihän sitä tuossa vaiheessa ollut vielä edes kesätyöt alkaneet, jotta rahaa olisi ehtinyt säästää matkaa varten saati teoriaopintoja saanut suoritettua. Teoria opinnoista sen verran, että niitä ei voinut suorittaa itsenäisesti vaan on pakko osallistua tunneille, joten lähtö ei olisi mahdollinen ennen syksyn opintojaksojen loppumista.

Heinäkuussa lähteminen olisi ollut vaarallista, koska silloin on meneillään Nepalissa monsuunikausi, jolloin tapahtuu maanvyöryjä ja malariakausi on pahimmillaan. Olihan siitä uutisissa, että maanvyöryissä oli kuollut satoja ihmisiä. Kaiken lisäksi rokotuksetkaan ei vielä siinnä vaiheessa olisi ollut otettuna. Hepatiitti B -rokotteen sain koululta ilmaiseksi, koska lähden harjoitteluun ulkomaille, muuten se olisi pitänyt itse maksaa. Siinä oli kolme pistosta, toinen pistos kuukauden päästä ensimmäisestä ja kolmas puolen vuoden päästä ensimmäisestä. Lisäksi piti syödä lavantautirokote, kolme kapseli joka toinen päivä vähintään kymmenen päivää ennen matkaa, sekä japanin aivokuumerokote, josta ensimmäisen sain pari viikkoa ennen matkaa ja toinen pisto laitetaan sitten tyttöjen kanssa itse matkan aikana, koska niillä pitää olla kuukausi eroa. Kouluterveydenhoitaja ei ilmeisesti tiennyt kahdesta pistoksesta, koska sovittiin pistosajankohta noin myöhään tai sitten syynä oli hepatiitti B -rokotteen viimeisen pistoksen ottoajankohta, josta laskettiin kuukausi tuolle japanin aivokuumeelle. Malariaan sain doksisykliiniä, joka oli hieman tavanomaista malarialääkitystä edullisempi, mutta työläämpi, koska sitä tulee ottaa joka päivä. Sen vuoksi, että kyseessä on antibiootti osti Precosaa vatsansuojaksi. Apteekkiin menikin sitten tuolla reissulla 400 € ja rapiat päälle. Onneksi ei tarvinnut vesikauhua tai jotain muuta kallista rokotetta vielä ottaa.

Vaihtoon valmistavat tehtävät piti tehdä koululle viimeistään kuukausi ennen matkalle lähtöä ja viimeiseen päiväänhän se niiden palautus jäi. Tehty kuitenkin. Koululle tehtiin myös apurahahakemukset, joiden käsittely oli nopeaa ja tukirahat olivat tilillä viikon sisällä. Opintotuen muutosilmoituksen tein netissä ja se oli aika simppeli. Liitteeksi koulun kansainvälisyyskoordinaattori kirjoitti kirjeen, jonka hän laittoi sähköisesti Kelalle. En muista miten meni aikaisemmalla kerralla, sen vaan muistan, että papereita sai pyöritellä aika paljon enemmän, kun vielä ei ollut niin paljon siirtynyt juttuja sähköiseen tietokantaan.

Viisumiasia on ollut toinen murheen kryyni. Lähin Nepalin suurlähetystö on Kööpenhaminassa ja he eivät myönnä opiskeluviisumeita. Nepalin maahanmuuttoviranomaisen sivuilla olevat ohjeet opiskelijaviisumista olivat todella sekavat. Kaikenlaisia vähimmäistulorajoja ja paljonko maassa pitää vähintää käyttää rahaa, jotta saa tulla opiskelemaan. Päätimme (halusimme ymmärtää), että ne on tarkoitettu sellaisille, jotka eivät ole vaihto-ohjelman kautta maahan tulossa. Viisumilomakkeessa luki, että se deletoituu tietokannasta 15 päivää sen täyttämisen jälkeen ja sen ajan sisällä pitäisi ottaa yhteyttä maahantuloviranomaiseen. Mietimme, että tarkoittaako se sitä, että silloin pitäisi olla jo rajalla. Laitoimme sähköpostia viranomaisille, jotka eivät koskaan vastanneet.Viisitoista päivää ennen matkaa ajattelimme sitten laittaa viisumihakemukset ja huomasimme, että sivuilla olevat ohjeet olivat muuttuneet selkeämmiksi. Ilmeisesti sähköpostiimme vastattiin hieman toisella tavalla. No hakemukseenhan sitä tuli sitten laittettua aikaisempien opintojen aikainen sähköpostiosoite, jonka tiimoilta pääsin jälleen kerran lähettämään postia, mutta tuskinpa vastaavat. Onneksi sain tulostettua hakemuksen yhteenvedon ja hakemuksen numeron heti sen täytettyäni. Vähän jännitystä rajalle. :) Turistiviisumilla sitten jos ei muuten. Lomakkeeseen pitäisi olla passikopion lisäksi myös tiliote (ei kai ne köyhiä sinne enempää huoli) sekä suosituskirje Nepalin opetusministeriöltä. Sitähän meillä ei ole, on vain hyväksymiskirje vastaanottavalta koululta ja sekään ei ole alkuperäinen vaan skannattu sähköpostin liitteeksi. Ja saihan sitäkin pyytää useampaan otteeseen ja odotella ihan jokusen tovin. Katsellaan sitten siellä Nepalin päässä jos pitää enemmänkin selvityksiä hankkia. Ulkomainen byrokratia on vielä pahempaa kuin nuo Kelan kanssa touhuttavat koukerot.

Lentoliput ehtivät kallistumaan prosessin aikana reilun satasen verran. Jos olisimme saaneet tietää tarkat harjoittelupäivät olisimme voineet hankkia liput aikasemmin ja mahdollisesti lentoreittikin olisi voinut olla käytännöllisempi. Suomesta paras ja helpoin reitti olisi ollut ehdottomasti Finnairilla Delhiin ja sieltä Intialaisella Kathmanduun. Kyseiset lennot ovat valitettavasti niin suosittuja, että paikkoja olisi ollut vain yhdelle hengelle, joten jouduimme valitsemaan matkakumppaniksemme surullisen kuuluisan Malesialaisen. Lennot ovat nyt hieman pidemmät ja turhaa siksakkia taivaalla. Ensin lennämme Helsingistä Lontooseen, jossa vaihdamme Kuala Lumpuriin lähtevään koneeseen ja sieltä viimein lentää kone Kathmanduun. Pitänee ottaa kunnolla eväitä mukaan, kun erityisruokavaliota ei voinut valita lentokonemuonille tai olisi pitänyt maksaa taas lisää. Supersaver on kyllä loppuunsa karsittu. Vinkkinä niille, jotka meinaavat Supersaverilta lentoja ostaa niin maksuvaihtoehtoa valitessa on hyvä klikata ensin muutamaa maksuvaihtoehtoa, jota et aio käyttää. Maksuun lisättävä palvelumaksu katoaa kolmannessa vaihtoehdossa, ihan sama mitä on klikkaillut. Joka mutkassa rahastetaan, jos ei hoksaa kikkailla.

Hain eilen rinkan kellarista ja nyt se on jo melkein täynnä eli savetteja joka lähtöön sekä laastaria ja makuupussi. Sitten vielä kaikki muu on katsomatta. Lämpimiä vaatteita käskivät ottaa mukaan, kun siellä on kylmä talvi meneillään. No ihan kuin täällä ei olisi kylmä.. Tällähetkellä näyttäisi Kathamandun sääennusteen mukaan lämpötilan vaihtelevan 14 - 27 °C:een välillä. Vuoden keskilämpötiloja katsellessa lokakuusta helmikuuhun tuo lämpötila sahaa 5 ja 20 asteen välillä, taloissa vain saattaa olla kylmä, kun tuskinpa siellä kummoisia eristyksiä on. Pitää pakata unipipo ja fleecekerrasto mukaan öitä ajatellen.

Viisumin kylkeen pitää tulostella huomenna koululla, jos vaikka muistaisin niin passin kopio, tiliote ja hyväksymiskirje. Reseptit on myös hyvä tulostaa mukaan eReseptin nettisivuilta, pitäisi ilmeisesti olla simppeli homma. Palailen asiaan, kun taas jotain tulee mieleen.