tiistai 23. joulukuuta 2014

Älä syö kalaa

Tulipahan opittua kantapään kautta, että kalaa ei täällä kannata syödä. Ensimmäistä kertaa koko reissun aikana päätin maistaa kalaa, tilasin grillatun kalan perunamuusin ja kasvisten kanssa. Oli todella herkullista ja uhosin syöväni sitä joka päivä tästä eteenpäin. No seuraavan aamuna nousikin kuume, päänsärky ja huimaus ihan valtavat, sekä ripuli. Tämä kalan syönti tapahtui siis toissa iltana, eilisen olin koko päivän tässä huoneessani kuumehorkassa ja tänään jatkuu päänsärky ja ripuli. Ei tästä uskalla kauas lähteä. Päässä heittää kuin vuoristoradassa ihan pienestäkin kääntämisestä.

Ensimetrit Kaveresthalin kylässä.

Täällä on ollut niin kylmää viime aikoina, että ei ole tullut blogia päiviteltyä, koska sormet ovat olleet niin jähmeät. Katsotaanpa nyt mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut. Olimme tekemässä kotihoidon harjoittelua Kaveresthalin kylässä Kathmandun laakson reunalla. Koululta lähdettiin bussilla aamuisin ja matka kesti noin tunnin verran. Kiipeämistä sitten olikin enemmän. Jyrkkää rinnettä kivuttiin pari tuntia, jotta saatiin saavutettua kaikki talot. Ensimmäisenä päivänä ei noustu niin ylös, mutta seuraavina aina vain ylemmäs. Tarkoituksena oli kartoittaa alueen väestöä ja terveystottumuksia. Itse emme pystyneet juuri mitään tekemään, sillä kylän asukkaat eivät puhu englantia. Kuljimme paikallisten opiskelijoiden mukana, jotka tulkkasivat meille ja tekivät kysymyksiä asukkaille koskien ravitsemusta, perherakennetta, koulutusta ja ammattia sekä perhesuunnittelua jne. 

Mummo istui päivästä toiseen vuohien kanssa samassa paikassa.

Tie ylös vuorille ja kylään.


Paikallista viljaa.

Saasteita ja pölyä laakson yllä.

Me ja paikalliset opiskelijat ja opettaja.




Opiskelijat haastattelevat kylän asukkaita.



Verenpaineenmittaus rinteitä pitkin juoksevalta papalta.

Erään talon pihapiiri ja vuohi, joka sanoi "Hello".







Villit tiput.


Lapset leikkivät puussa.

Maanviljelijät työssään.

Perinteinen kantotapa.


Alas vuorelta laskeuduimme jyrkkää polkua.






Viljan jyvien irroittelua kepeillä hakkaamalla.




Vähän hienompi talo.

Paikallisia naisia.

Roskien polttoa talon vieressä.

Ennen kylään menoa tutustuimme Kathmandun vanhimpaan vanhainkotiin, se sijaitsee Pashupatinatin temppelin liepeillä. Kyseessä on siis paikka, jossa poltetaan ruumiit ja käry leviää ympäri vanhainkotia. Siinä vanhukset voivat sitten miettiä kukahan siellä käryää seuraavaksi.  Oli hurjaa tarkastella tietoja asukkaista, monet ovat olleet yli 50 vuotta laitoksessa. Jotenkin ihmeellistä miten vanhainkotiin voi tulla asumaan jo teini-ikäisenä. Vaatimuksia asukkaaksi pääsemiseen oli, että ei ole mitään varallisuutta tai sukua. Nuorena tulleilla oli myös kehityshäiriöitä, joiden vuoksi heidät ilmeisesti oli hylätty. Paikkana vanhainkoti oli erikoinen, sisäpiha, jossa oli pieni temppelialue ja sen ympärillä navettamaiset pimeät rakennukset, joissa sänkyjä oli vierivieressä. Suomalaiset vanhainkodit tuntuvat tuohon verrattuna viiden tähden hotelleilta.

Täällä hoitajien tulee myös tietää vedenpuhdistuksesta ja maidon pastöroinnista, joten kävimme myös tutustumassa vedenpuhdistamoon sekä pastörointilaitokseen. Vedenpuhdistamossa vesi meni eri rakennuksesta toiseen ja loppuvaiheessa sitä vielä kasteltiin letkulla altaassa. Paikalliset opiskelijat olivat ihan innoissaan, kun pääsivät maistamaan puhdistettua vettä. Itse en sitä maistanut, kun ei ollut juomapulloa mukana, johon sitä olisi voinut ottaa. Vedenpuhdistamolla saimme kattavasti selitykset englanniksi, sillä siellä oli hyvin oppinut setä, joka kertoi innoissaan meille tarkasti kaiken sen jälkeen, kun oli ensin selittänyt saman nepaliksi muille opiskelijoille. Maidon pastörointilaitoksessa haisi pahalle, sieltä emme oppineet paljon mitään, sillä opettaja, joka siellä oli kanssamme ei puhu paljoakaan englantia. Katselimme, kuinka maitoa pussitettiin ja sitten otettiin vähän ryhmäkuvia maidonjakelurekkojen kanssa. Ihan ihmeellistä meininkiä.

Harjoittelu on nyt siis ohi. Parin päivän päästä lähdemme matkustamaan mitä ilmeisemmin ensin Pokharaan, josta matka jatkuisi Lumbiniin ja Chitwaniin. On mukavaa päästä vähän pois tästä saasteen ja pölyn keskeltä. Aamulla oli niin paljon saastetta taas ilmassa, että ei näkynyt vuoria ollenkaan. Vuoren rinteellä taas ollessa voi nähdä saastelautan kelluvan Kathmandun yllä.

Hieman raikkaampaa ilmaa olen käynyt haistelemassa Sundarijalissa, joka on osa Shivapurin kansallispuistoa tässä laakson laidalla. Sundarijal tarkoittaa kaunista vettä ja on kuuluisa puroistaan, en kyllä huomannut, että siellä ihan kauheasti olisi vettä ollut.Yksipato ja pari pientä puroa ja oja. Sadekauden aikaan siellä on varmasti vettä paljon enemmän ja aikaisemmin ennen padon rakentamista puro on ollut joki. On hieman harmi, että sähköntuottamista varten valjastetaan joki kansallispuistoalueella. Ymmärrän kyllä, että täällä tarvitaan sähköä. Tälläkään hetkellä meillä ei ole sähköjä. Ajastettuja sähkökatkoksia on kaksi kertaa päivässä, niistä ei kyllä yhtään osaa arvata mihin aikaan tulevat. Päivässä ehtii ehkä huomaamaan, että sähkö on 2-4 tuntia. Onneksi netti toimii aurinkoenergialla/generaattorilla. Eilen tosin meni myös nuo backup sähköt pimeeksi, johtuu varmaan siitä, että virittelivät tosi rajut jouluvalot tuohon hotellin seinälle. Aloitin siis tämän blogipäivityksen eilen, mutta netittömyyden vuoksi jouduin jättämään kesken.

Sundarijal






Jokien alla menee kuulemma maanalaisia joki, joten ei ole turvallista mennä uimaan tai kahlaamaan jokeen. Sellaisissa kohdissa on turvallista missä näkyy suht isoja kiviä, mutta pelkän hiekkapohjan alla on todennäköisesti reikä, joka imaisee kallion sisään.

Seinäss luki, että älä kirjoita seinille.



Pato


Joulutähdet kasvavat täällä isoiksi. Matkalla Sundarijaliin.

Kävimme myös yhtenä päivänä Godavarissa puutarhassa, se on Nepalin kansallispuutarha. Eihän siellä mikään näin talvella kuki, mutta kivan näköistä ja rauhallista siellä siitä huolimatta oli. Hämmentävästi oli piikkilangoilla rajattu kulkureittejä puiston sisällä. Ihan kuin siellä ei saisi vaihtaa polkua, jota seuraa. Samalla reissulla kävimme katsomassa Shanti Ban Buddhaa, joka on iso kultainen buddha vuoren rinteellä Godavarin kylän liepeillä. Tuli kyllä naurettua tuolla reissulla, koska ajoimme taksilla kinttupolkuja portaiden juurelle paikallisen kaverin toiveesta. Tuli olo, että ollaan läskejä amerikkalaisia turisteja, toiset vaeltavat pitkiä matkoja jalan nähdäkseen pyhät paikat ja me vaan päästellään paikalle taksilla, otetaan pari kuvaa ja lähdetään. Hieman absurdia, vaikka toisaalta välillä on ihan hauskaa pröystäillä.


Godavari Botanical Garden

Lily pond

Lintubongausta








Puutarhakauppa oli oikein luksusta.



Shanti Ban Buddha


Kylämaisemaa

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!
Täälläkin vietetään joulua jotenkin, ainakin vedän hapankorput, jotka toin mukanani. Lunta ei löydy, mutta muovisia joulukuusia täällä on melkein kaikkialla. Kauhean hurjaa joulua ei uskalla viettää, kun vieläkin on ripuli.